Puolikuntoisenakin pitkäperjantain vietto on sujunut. Enempi pienen puuhastelun kuin raa'an raadannan merkeissä. Eikä sitä näin pyhäpäivänä passaisikaan raataa, johan se vanha sanontakin sanoo, ettei pyhän työ arkena hyödytä.
Aamulla tuskastuin ruokapöydällä majaileviin samettiruusun taimiin. Onneksi muistin, että autotallin uumenissa oli säilytyksessä lasten vanha ja matala piirustuspöytä. Kävin kaivelemassa sen esille (päivän ankarin urakka) ja raahasin yläkertaan. Nyt on taimilla ihan oma paikka kasvaa ja aloittaa kukoistaminen! Malttamattomana olen niitä tutkaillut ja ihmetellyt, ettei sirkkalehtien ilmestymisen jälkeen ole näyttänyt edistymistä tapahtuvan. Vaan hahaa! Nyt näyttää, että ihan hetken kuluttua voin jo raportoida kasvun edistymisestä!
Silmänilovirityksiä olen värkkäillyt. Muistatteko, kun tuskailin harvaa rairuohoa ja meinasin hukuttaa koko kasvuston liialla kastelemisella? Nyt ei ole ruoho enää harvaa eikä liian märkää! Siitä oli kasvanaut vallan hirmuinen pöheikkö!
Päätin ryhtyä parturointipuuhiin! Fiskarsit esille ja klip klip. Äly tietenkin tuli jälkijunassa. Tänään on niin upea kevätpäivä, että leikkaus olisi ollut järkevintä suorittaa ulkotiloissa. Sain aikaan vuosisadan sotkun eikä tahmeita ruohonpaloja ollut mitenkään helppo nyppiä pöydän pinnasta. Olivat kuin tehotarroja!
Parturoituun ruohikkoon olisin halunnut jotain koristeita ja lautasen alle etsiskelin talon ainoaa keltaista liinaa. Ei löytynyt. Ensin olin kovin kummissani, mutta sitten muisti palaili pätkittäin. Taisinpa myydä sekä liinan että tiput joskus tavaranpaljouteen tuskastuneena kirpputorilla... Onneksi jemmoista löytyi sentään kälyn virkkaamat vihreät pikkuliinat ja äitini tekemä kukkopoika. Ja Pentikin myymälästä ostin jokin aika sitten pupuparin, joka nyt pääsi esille ruohon vierelle. Sen verran kirkasta oli ulkona auringon räköttäessä täysillä, että vaikka sälekaihtimet olivat kuvauksen ajan tiukasti kiinni, valoa piisaa kuvissa melkein enemmän kuin laki sallii!
Tässä vaiheessa alkoi mieli tehdä vielä tulppaanikimppua, sillä pääsiäiskoristelaatikosta löysin lasten tekemiä tikun päässä killuvia koristemunia ja niille kaveriksi piti kukkia hankkiman. Läheinen puutarha oli lehdessä mainostanut hullun halpoja tulppaanikimppuja, joten päätin tallustella sinne ja samalla katsella kameran linssin läpi kevään etenemistä.
Eipä kuitenkaan sattunut eteen kummoisiakaan kuvattavia ja hukkareissu sinänsäkin, että tulppaanit oli tyystin myyty loppuun. Tyhjin käsin piti kotimatkalle suunnata. Mutta patikoitsin eri reittiä ja löysinkin uutta kuvattavaa. Jollekin on tainnut tulla mahtava kiire, kun kengät olivat jääneet lammen rantaan. Oli siellä samassa paikassa myös hylätty tuija, joten ei suinkaa ole kyse luvattomasta kaatopaikasta keskellä kaupunkia?
Reitin varrella bongailin taas leskenlehtiesiintymiä. Pakko oli vielä niitäkin kuvata, vaikka jo yksi postaus kukkakuvia pullistelikin. Kevään edistymisen näkee siitäkin, että muurahaiset ovat nousseet kekojensa uumenista seikkailemaan kävelyteille.
Lenkin lopuksi kävelin tarkoituksella katumme päässä olevalle kukkakaupalle. Villiruususta löytyikin vielä kukkia pääsiäisen iloksi. Tulppaanit vaihtuivat leikkonarsisseihin ja rapun pieleen ostin sekä krookuksia että perunanarsisseja. Kotona sitten virittelin asetelmia. Ja välillä silittelin ja hypistelin viikolla saapuneita pääsiäiskortteja. Ihanaa, että ystävät muistavat! <3
Hauskaa pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti