Virkkuukoukussa

Tiistai-iltana suunnistin työpäivän jälkeen Taito Shopille Virkatut matot ja muut sisustustuotteet -kurssille. Etukäteen naureskelin itselleni, että virkkauskurssille... kun onhan tuota tullut virkkailtua ja värkkäiltyä yhtä sun toista. Tarvitsin kuitenkin rohkaisupotkaisun, että sain aikaiseksi testata paksua kudetta virkkaustöissä.

Hieman noloilin, kun osa kurssilaisista ei ollut virkannut kuin ketjusilmukkaa, mutta koska en suureen ääneen toitottanut virkkauskokemuksiani, nolous haihtui innon tieltä. Olisin suin päin tahtonut ryhtyä tekemään suurinta mahdollista esillä ollutta mallia. Onneksi siihen ei löytynyt tarpeeksi haluaamaani väriä, joten päädyin tekemään ensin jotain pienimuotoisempaa. Tai ei se kyllä ole onneksi... jos kudetta olisi ollut riittävästi, minulla olisi jo iso matto valmiina! Mutta toisaalta oli hyvä kokeilla ensin jotain pienempää, jos homma ei olisikaan ollut mukavaa ja koko matontekele olisi jäänyt keskeneräiseksi.

Kun ensimmäinen suunnitelma ei onnistunut, oli tosi vaikea päättää mitä tekisin. En ollut ollenkaan etukäteen miettinyt, mihin paikkaan mattoa tarvitsisin ja minkä värin valitsisin. Lopulta päädyin ruskeaan kuteeseen, sillä olen pikkuhiljaa muuttamassa sinisen makuuhuoneen väritystä ruskeaksi ja sängyn päädyn ja oven välistä oikeastaan puuttuu matto. On puuttunut jo kauan, mutta kun sopivaa ei vaan ole löytynyt. Malliksi valitsin Juhannusruusun, sillä siitä arvioin tulevan suunnilleen oikean kokoisen,

Koko porukka innostui tekemisestä niin, ettemme olisi malttaneet lähteä kurssilta kotiin ollenkaan. Mutta olihan ope-Maarit laskettava välillä huilaamaan. Sain kyydin kotiin toiselta kurssilaiselta, joten minulle jäi mukavasti aikaa jouduttaa työtä eteenpäin vielä kotona. Siinä työn touhussa huomasin, ettei kaksi vyyhteä kudetta tule riittämään, vaan matto jää keskeneräiseksi. Murhe! Olinhan ostanut Taito Shopin kaiken tummanruskean kuteen.

Keskiviikkona töistä päästyäni porhalsin kurssipaikalle etsimään, josko löytyisi jotain toista väriä mattoni reunukseen. Voi ilo ja onni! Sieltäpä löytyikin vielä yksi vyyhti juuri oikeaa ruskean sävyä! Ilo joudutti askeleitani kohti kotia ja koukku viuhui niin, että matto valmistui torstaina ennen töihin lähtöä! Halkaisijaksi tuli lopulta hätänumeron luvut eli 112 cm.

Virkkauskipinä oli puhallettu täyteen roihuun. Nyt oli saatava lisää ontelokudetta!

Torstaina en ennättänyt ostoksille, mutta perjantai oli parempi päivä! Työpäivän päätyttyä jalat veivät aivan itsestään Taito Shopin ontelokudehyllylle. Alkoi uusi pähkäily, sillä joku kurja oli mennyt ostamaan kaiken pinkin kuteen. No, ostinpa sitten turkoosia ja uudeksi malliksi valitsin Päivänkakkaran.

Eilen valmistui matto siitä. Tämän maton halkaisija on vain 77 cm. Mutta hurja  virkkauskutina jatkuu... Näin sunnuntaipäivänä ei pääse kudeostoksille ja taidanpa muutenkin keskittyä tekemään kuopuksen sukat valmiiksi. Jos sitä sitten tiistaina, kun on kurssi-ilta, ostaisi taas lisää virkkausmateriaalia! On  se tuo isolla koukulla paksun kuteen työstäminen niin kamalan koukuttavaa!

Eilispäivän sää oli kurjaakin kurjempi eikä ulkoilu houkutellut. Onneksi isä ja äiti tulivat ostoksille ja menin heidän kanssaa Carlssonin hullun halvoille päiville. Sieltä tarttuikin mukaan kaikenlaista, niistä raportoin myöhemmin lisää. Vesi- ja räntäsade lakkasivat iltaa kohden ja houkuttelin lopulta kuopuksen kavereineen kanssani kävellen ostoksille Lidliin. Paluumatkalla ihastelimme ihmeen kaunista taivasta! Kadoksissa ollut aurinkohan se kultasi pilviä! Ihanaa!