Kevät korissa

Lyhyen ja leudon talven jälkeen kevät näytti saapuneen ennätysaikaisin. Niinpä ihmiset ovat kaivaneet polkupyöriä varastojen uumenista ja säilöneet jo talvikamppeita naftaliiniin. Ei olisi pitänyt nuolaista liian aikaisin, sillä eilen alkoi taivas vihmoa räntää ja tänään maa on valkoinen. Onneksi aurinko paistaa kirkkaasti ja innokkaasti yrittäen sulattaa lumen ja sydämet. Jos tuuli ei puhaltelisi täysin palkein, keli olisi oivallinen ulkoiluun.

Tiistaina olin taas Taito Shopin virkkauskurssilla. Meitä oli 12 opetettavaa ja tarkoitus oli tehdä afrikkalaisia kukkia tai koreja. Olin jo kotona päättänyt, että haluan tehdä virkatun korin kirpparilta ostamani leipävuoan ympärille, se kun meillä päätyi suojaruukuksi. Eihän sen malliselle purkille ohjetta löytynyt, mutta onneksi osasin luovasti omasta päästä käydä tekemään. Ensimmäisen version purin, mutta toinen onnistui paremmin. Opettajalla riitti kiirusta, kun yksi jos toinenkin oli henkilökohtaisen opastuksen tarpeessa. Itse selvisin omatoimisesti, kiitos aikaisemman virkkaushistoriani. Onneksi siinä vaiheessa, kun piti tekemäni reunus, jolla siirrtyttiin pohjasta reunaan, opettajalla oli hetkinen aikaa neuvoa minua. Hieno systeemi se olikin enkä olisi itsekseni moista hoksannut.

Jo koria tehdessäni suunnittelin, kuinka siihen tulee pikkunarsisseja ja keltainen silkkinauha pylväsrivistöön koristeeksi. Silkkinauhaa en varastoistani löytänyt, vaikka kaikenlaista onkin tullut jemmatuksi vuosien varrella. Narsissit kuitenkin pääsivät koriin kukoistamaan ja korin asettelin terassin pöydälle. Siinä on narsissien hyvä olla viileässä ja raikkaassa ulkoilmassa ja itse voin kukkien kauneutta ihailla keittiön ikkunasta.

Kun olin kasin virkkuukoukulla koukkuillut paksun ontelokuteen kanssa, kolmosen puikoilla ohuen Nalle-langan neulominen tuntui vallan hullunkuristelta. Ihan tuppasi suorastaan hymyilyttämään.
Olenkin viime ajat ollut sellaisessa käsityökoukussa, että Virkkukoukkusen kortit kertovat ihan oikeasti eletystä elämästä. Minun elämästäni.