Valokuvauslapaset

Kun paukkupakkasilla kuvailin kaunista luontoa, sormet kärsivät kylmyydestä. Vaikka olisi ollut nahkahanskat kädessä, ei lämpö riittänyt. Lapasilla tai rukkasilla kuvaaminen ei onnistu, sillä kameran säätöjä ei lapaskäsin pysty tekemään.

Ratkaisu ongelmaan on sormettomat lapaset! Tuumasta toimeen ja neulomaan siis! Ensin toki piti käydä lankaostoksilla, sillä vaikka lankavarasto tässä huushollissa onkin kohtalaisen kunnioitettava, juuri sopivia värejä ei sattunut kaappien ja laatikoiden uumenissa piileskelemään. Koska minulla on punamustasta langasta virkattu pipo, halusin lapaset samaa sarjaa. Kävin ostamassa punaista ja mustaa Nalle-lankaa ja neuloin kynsikkääni kaksinkertaisella langalla.

En ole neulonut aikoihin. Ohjeenkin keksin ihan omasta päästä. Siksipä nuo lapasentyngät tuli neulotuksi useampaan kertaan. Eli kun sain kaksi valmista, olin neulonut ainakin kolmen tekeleen verran ja purkanut ja uudelleen neulonut taas. Ensin oli olevinaan liian vähän silmukoita. Sitten purin ja neuloin suuremmalla silmukkamäärällä. Kun oli melkein valmista, tajusin että olen neulomassa valokuvauslapasta jättiläiselle ja purin koko tekeleen.

Kun käsineet alkoivat valmistua, kävin harmittelemaan, että tuli tehtyä ihan peruslapaset ilman mitään hauskaa ideaa. Olisihan noihin voinut jotain kuvioita tai jippoja keksiä. En viitsinyt enää käydä tekeleitä purkamaan vaan koska lankaa oli vielä jäljellä, loin vielä uudet silmukat ja ryhdyin uudelleen työhön. Tein vielä oikeat lapaset, joissa on palmikkoneuletta selkäpuolella. Palmikkoon oli kimmokkeena Lidlistä löytynyt edullinen palmikkopuikko. Näistä tuli sopivat kuopukselle, sillä vanttuista tuli kapeammat kuin kärjettömistä esikuvistaan.

Hämmästystä ja kummastusta herätti langan määrä kerällä. Punaista ja mustaa lankaa oli yhtä suuret kerät ja saman verran niitä luulisi kuluneen, kun koko ajan oli molemmat langat työssä mukana. Kuitenkin punainen lanka alkoi osoittaa loppumisen merkkejä niin aikaisessa vaiheessa, että sen riittävyys huoletti. Lopulta saatoin huokaista helpotuksesta, sillä lapaset  valmistuivat ja lankoja oli vielä pienet nyssäkät jäljellä.

Eilen neuloin television äärellä useamman tunnin putkeen samalla kun seurasin Putousta ja Selviytyjiä. Enkä näiden ohjelmien päätyttyäkään malttanut lopettaa neulomista vaan jatkoin puoleen yöhön... tuloksena puutunut pikkusormi. Sormi ei ollut palautunut normaaliksi vielä aamullakaan. Päättelin, että sormi paranee sillä millä se on kipeytynytkin ja käynnistin taas neulekoneen.

Tänään aloitin sukanneuleen. Tämä on ensimmäinen yritykseni sukkarintamalla osimmoilleen kahteenkymmeneen vuoteen. Silloin hylkäsin sukkatehtailun, koska kantapää ei suostunut muotoutumaan kunnolliseksi. Olin sitä ennen kyllä muutamat sukat onnistunut väkertämään, mutta jostain syystä homma tilttasi silloin muinoin tyystin. Nyt ajattelin kasvaneeni tarpeeksi siitä kurjasta kokemuksesta ja päätin yrittää uudelleen. Ja onnistuihan se! Mutta sormi on kyllä tosi puuduksissa edelleen...