Lomailupuuhia

Tällä viikolla tässä osassa Suomea vietetään hiihtolomaviikkoa. Sää on kuin huhtikuussa, lumet hupenevat eikä hiihtoladuista ole kuin unelma jäljellä. Koko talvena en ole suksille noussut. Jaksan elää tämän tosiasian kanssa, vaikka hiihtäminen onkin talviurheilulajeista sydäntäni lähimpänä.

Alkuviikon pysyttelin päivät töissä, mutta keskiviikosta asti olen nauttinut vapaudesta. Keskiviikkona olisi ollut loistava aurinkoinen kuvaussää, mutta johonkin onnistuin koko päivän tuhlaamaan eikä kuvaussessio ulkoilmassa onnistunut. No, aamupäivä tuhraantui esikoisen kanssa lääkärireissulla ja apteekissa, mutta niin vain lapsi sai kunnolliset tropit silmätulehdukseen ihan kunnallisen puolen kunnolliselta lääkäriltä.

Keskiviikkona harrastin myös kortteilua pitkästä aikaa. En tosin virallisia postcrossing-kortteja vieläkään saanut lähetettyä maailmalle, mutta Suomi-forumin miniRR:iä sain matkaan kunnon kasan. Itse olen saanut muilta osallistujilta aivan mahtavia kotoilukortteja ja muitakin mieleisiä lähetyksiä näihin korttivaihtoihin liittyen.

Ai niin! Keskiviikon suurin ja huomionarvoisin asia on tietenkin, että kävimme esikoisen muuttokuorman opiskelupaikkakunnalta takaisin kotiin. Lapsi pystyy hoitamaan kirjoitukset kotoa käsin ja näin säästämme pitkän pennin vuokrakuluissa. Nytpä meillä onkin laatikoita ja pussinyssäköitä odottamassa, että kaikelle tavaramäärälle keksitään fiksu säilytyspaikka kesän ajaksi... uusi muutto lienee edessä syksyllä.

Torstaina kävimme läpi varastoihin varastoituja tavaroita. Niitä on nyt mätetty roskiin tai valokuvattu ja laitettu Facebook-kirppareille tyrkylle. Koska kahvinjuonti tapahtuu nykyisin lähes aina mukeista, kahvikupit ovat jääneet lähes toimettomiksi. Laitoin kirppikselle tarjolle mm. virhreät lasiset kahvikupit, jotka ovat lojuneet tyhjän pantteina vuosikausia. Ja kauppa on lähtenyt käyntiin! Iso osa tavaroista kyllä päätyi takaisin varastojen uumeniin.

Torstain herkkuruoka oli currybroilerikeitto. Ruoanlaiton kanssa oli sen verran kiirus ja hässäkkä, etten siitä saanut kuvia enkä postausmateriaalia. Mutta koska keitto on aivan syntisen hyvää ja herkullista, on enemmän kuin todennäköistä, että se päätyy vielä jonkun kerran postauksen pääuutisaiheeksi.

Tänään vietin tyttärien kanssa kivaa kaupunkipäivää. Ostoskierros lähti käyntiin Kympin torilta linja-autoasemalta. Esikoinen teki vaikka kuinka paljon loistolöytöjä, mm. kiilakorkokengät, pitsitunika, neulepaita, juomalaseja. Kuopukselle löytyi vain iloisenvärinen vyö, muuten ei löytynyt mitään. Eikä oikein minullekaan. Kirpparin eteisen "saa ottaa" -laatikosta otin kynttilänaluslautasen ja muuten oli harvinaisen turha kierros. En olisi ostanut mitään, mutta kuopus löysi mieleistään lankaa, josta hän toivoo sukkia. Lanka on pelkkää keinokuitua, ettei siitä villasukan veroisia lämmittäjiä tule, mutta ei kuulema tarvitsekaan.

Kirpparin jälkeen kiersimme uskollisesti kaikki kaupungin nuorisovaateliikkeet aloittaen H&M:stä, kiertäen sitten KappAhlin, Lindexin ja Seppälän ja lopulta päätyen Vero Modaan. Jokaisesta kaupasta tultiin ulos uuden muovikassin kanssa... Nuorilla naisilla oli ihan joulu, itselleni ostin vain aleneuleen Vero Modasta.

Kaupunkikierroksella tulee tietenkin nälkä ja olimme varautuneetkin syömään "ulkona". Jo kotona pähkäilimme sopivaa ruokapaikkaa ja jotenkin kummallisesti päädyimme valitsemaan Hesburgerin. Ruoka oli kyllä ihan hyvää ja äärimmäisen täyttävää, mutta hermonsa menettänyt pieni kansalainen terrorisoi kyllä koko ravintolaa äänekkäällä protestoinnillaan.

Söimme kolme hampurilaisateriaa ja harvinaisen tyttöjenpäivän kunniaksi ostimme vielä jälkiruoaksi pehmytpyörteet. Ajattelin jo maksaessani, että olipa edullinen lounas kolmelle hengelle, mutta koska meillä oli postin tuomia alelippuja, en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Pöydässä istuessamme esikoinen huvitti itseään tutkimalla kassakuittia ja huomasi, että meitä oli veloitettu väärin. Yksi ateria oli saatu ilmaiseksi.

Sekunnin mietittyäni sanoin, että rehellisyys maan perii ja että käyn selvittämässä asian. Meninkin kassalle ja siellä oli vallan hölmistyneitä ilmeitä, kun halusin maksaa lisää! Vuoropäällikkö (tai joku sellainen) hoiti asiaa ja kiitteli kovasti, kun joskus joku näinkin päin korjaa laskua. Ihan hyvinhän olisimme voineet tyytyväisinä ja vatsat kylläisinä saapastella ovesta ulos!

Koska uskon, että asioilla on tarkoitus ja kohtalo johdattaa ja jotkut asiat vain on tarkoitettu tapahtumaan, olin varma, että minun on parempi olla rehellinen ja maksaa kaikesta syödystä ruoasta. Ja niinpä kävikin, että sain illalla puhelun, jossa kuulin asioita, jotka palkitsivat päivällisen rehellisyyteni moninkertaisesti! Jes!

Hesburgerista ajoimme kotiin Savonpirkan kautta. Sieltä sai 40 tulppaania kympillä ja koska aiemmin ostamani Aalto-maljakko oli korkkaamatta, tarjous oli ohittamaton. Puolet tulppaaneista ovat tosin menossa huomenissä äidilleni. Uuteen maljakkooni sopi mainiosti kaksikymmentä tulppaania!