"Takka on käynnissä!" huudahti toinen lapsistamme alle kouluikäisenä, kun takassa oli tuli pitkästä aikaa. Nykyinen kotimme oli silloin meille uusi ja takka ennenkokematon ylellisyys.
Nyt kun pakkaset vihdoin ovat täällä, virkkuupaikallani alkoi tuntua kylmän henkäyksiä, jotka pääsivät savupiipun kautta ja pellin ohi puhkumaan lämpöiseen kotiimme. Neulomis- ja virkkauspenkkini on aivan takan äärellä ja siinähän tuo kylmän aalto ensimmäisenä sisätiloissa tuntui.
Tänään tuntui vihdoin siltä, ettei moista viitsisi tunnustella ja viltin sisällä virkata. Niinpä kipaisin korillisen halkoja autotallivarastosta. Tulitikun raapaisu - ja tuli syttyi. Eikä aikaakaan, kun ihana lämpö levisi virkkuupaikalle ja koko olohuoneeseen. Tunnelmakin tuli heti kovin lämpimäksi. Tulella on mahtava voima!
Kun lapset olivat pieniä, paistoimme usein takkamakkaraa ja kerran teimme jopa folioon käärittyjä ja hiilloksessa haudutettuja Rosamunda-perunoita. Nyt ei ole makkaroita eikä nälkäkään. Mutta nostalgian vuoksi voisi takkaruokaa kokkailla, jos pakkasten paukkuminen jatkuu.
Oi, hitsit, miten kaunis takka! Mä tykkään kovasti noista liuskekivistä. t. Outi
VastaaPoistaKiitos! Minäkin tykkään takan ulkonäöstä kovasti. Harmi vain, ettei se ole varaava. Olemmekin vähitellen alkaneet miettiä, josko joskus hankkisimme uuden takan, sellaisen varaavan, jossa vielä olisi suljettavat luukut. Mutta asia täytyy tuumia ja haudutella hyvin!
VastaaPoista