Pakkaspuuhailua

Pakkanen.
On se kumma kaveri. Heti kun lämpömittarin elohopea painuu tarpeeksi alas, alkaa tietynlaiset ajatukset vallata alaa päänupissa. Pakastin on pakko saada sulatukseen, kun kerran ulkona on enemmän kylmää kuin pakastinkaapin sisuksissa ikinä. Myös kaikki huushollin tekstiilit tekisi mieli oitis kiikuttaa talvi-ilmaan raikastumaan pölypunkkien, noiden inhojen ja ikävien, silminnäkemättömien pikkuilkiöiden kauhuksi. Ämpärin halkeamisen uhallakin on tehtävä jäälyhtyjä. Ainakin yksi, mutta mieluiten tietysti kokonainen armeija. Mukavin ja hyödyttömin puuha on tietysti uskomattoman upean talviluonnon valokuvaaminen.

Vaan entäs kun pakkasia on pidellyt pidemmän aikaa? Pölypunkit on tuuletettu sukupuuttoon, pakastimessa on parempi järjestys kuin... ööh... no vaikka apteekissa, jäälyhtyjä on tanner pullollaan ja osa on jo kulkeutunut naapurienkin pihaan ja talvikuvia on tullut räpsittyä muistikortillinen? No, silloin aletaan tietysti odottaa kevättä!

Onneksi ihmisellä silloin tällöin voi olla pari päivää lomaa palkkatyöstä. Niinpä meillä nyt on pakastin pelastettu tukehtumasta jäähän, peitot, tyynyt, matot ja muut tekstiilit ulkoilutettu, jäälyhtytehdas on käynnistetty ja vielä niitä kuviakin räpsitty itselle iloksi.

Matot ulkoilivat ja sillä välin imuria taluteltiin sisätiloissa, samoin moppia. Pölyrättikin pääsi mielipuuhaansa ja siellä sun täällä lojuneet käsityötekeleet on hetkeksi suljettu näkymättömiin. Leivottukin on. Huomenissa siis voi joku vaikka tulla käymään.