Aika on mennyt kuin iltamissa viime päivinä. On ollut monenlaista puuhaa ja askaretta, että huomenna päästäisiin tyytyväisinä viettämään levollista joulua. Tänään minttusuklaapikkuleipiä leipoessani tajusin harmistuneena, että olen vain touhunnut, ja postaukset ovat jääneet unholaan. No, ei se mitään. Jokunen kuva on tullut räpsityksi, joten pienen kuvakatsauksen viime päivien touhuista saan toki aikaiseksi.
Nyt kinkku muhii uunissa, kotikalja päätyi pulloihin hetki sitten ja joulukuusi on tänään haettu kotiin. Taatelikakkua ja piparileivoksia leivoin eilen ja täytekakkupohjakin on paistettuna. Laatikot teki Saarioinen. Joululahjat alkavat olla kasassa, viimeisin valmistui tuossa äskettäin tänä iltana. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, yksi paketti on vielä kaupassa... Lahjoista teen oman jutun myöhemmin.
Nuo pikkuleivät olivat vähän sellainen herätepuuha. Etsiskelin maailman parhaan taatelikakun ohjetta, jonka olen aikoinaan kopioinut Teija Sopasen joulukirjasta. Ennen kuin kakun ohje löytyi, törmäsin piparileivosten ohjeeseen ja päätin leipoa myös pellillisen sitä. Samassa lehtileikkeessä oli minttusuklaapikkuleipien ohje, joka ei jättänyt minua rauhaan vaan oli niin mieltä kiehtova, että olihan resepti testattava. Lehtileikkeen kuvissa pikkuleivät olivat kuin pieniä ruisleipiä ja ihan samannäköisiä kökkösiä sain itsekin aikaiseksi! Maku on tosin kaukana ruisleivästä!
Jouluvalmisteluissa mukavinta on salaisuuksien keksiminen, askarteleminen ja paperin rapina. Myös leipominen on ykköstouhuja. Harmi, että pakollinen siivoaminen haukkaa ison osan valmisteluajasta, sillä työtyökin vie päivästä paljon tunteja. Olen oikonut siivouksessa, esimerkiksi kaapit ja komerot (jääkaappia lukuun ottamatta) saavat pitää syksyn sotkut vielä sisällään. Martatkin neuvovat, ettei kaappeja tarvitse jouluksi siivota, jos ei aio viettää joulua kaapissa! Kunhan kodin yleisilme on siisti, olen tyytyväinen.
Jouluolo on vähän hukassa. Johtuisiko luonnon mustasta olomuodosta, kun lunta ei ole juuri lainkaan. Tai sitten siitä, että työkiireiden takia kaikki jouluvalmistelut jäivät tänä vuonna luvattoman viime tippaan enkä ole ennättänyt fiilistellä ollenkaan. Edes Rajattoman joululevy ei ole soinut meillä kertaakaan tämän joulun alla.
Patalappujen lisäksi tämän joulun höperyyksiin kuuluu valohakuisuus ja askarteluhöperyys. Olen polttanut kynttilöitä varmaan enemmän kuin tähän ikään mennessä yhteensä ja tänään ostin Prisman poistomyynnistä ihanan valokranssin ruokapöydän päälle. Askartelu on kutistunut lähinnä oman lahjapaperin tuunaukseen rypistyneestä puotipaperista.
Jouluruusua olen katsellut pitkin silmäripsin vähän jokaisesta marketista, jossa olen asioinut. Rupusen näköisiä kasveja on ollut tyrkyllä järjettömään hintaan. Sokoksen Kukkakeikarissa olisi ollut terhakoita ja kauniita yksilöitä, mutta hintaakin oli runsaan puoleisesti. Tänään eksyin kuin kohtalon johdattamana läheiselle puutarhalle, josta löytyi loistokukkaset ja tolkulliseen hintaan. Ostin puutarhan viimeiset jouluruusut, toisen itselleni ja toisen äidille. Jouluruusua en vielä ole kuvannut, hoidan homman pyhien aikaan.
Tänään on myös tavattu sukulaisia ja vaihdeltu salaperäisiä kasseja...
ps. Sillä aikaa kun kirjoittelin tätä, oli esikoinenkin päivättänyt blogiaan http://strawberryfilling.blogspot.fi/2013/12/i-need-to-know-now-can-you-love-me-again.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti