maanantai 28. lokakuuta 2013
Ikkunanpesua ja matkamuistoja
Aamusella ennen töihin lähtöä (iltavuoroon) kävin pikaiseen ikkunanpesuun. Vain keittiön ikkunan pesaisin, se kun tuppaa rapatessa ja rokatessa roiskeista täplittymään. Usein huljautan vain sisäpinnan, nyt kuitenkin päätin olla perusteellisempi ja pesin kaikki neljä pintaa sekä väliset ja ikkunalasien välissä olevat muistojen ihanat koriste-esineet.
Matkamuisto - voiko turhempaa olla! Varsinkin jos se on älytöntä rihkamaa, jolla ei ole muuta virkaa, kuin pitää matkailijan muistissa juuri se tietty matka. Tahtoisin tallettaa matkojen muistamisen arvoiset hetket vain sydämeni sopukoihin ja pääni muistilokeroihin. Tai valokuviin - ne tuovat kyllä matkojen kommellukset, hyvät hetket, mahtavat maisemat, herkulliset ruokahetket ja muut seikkailut mieleen vielä vuosienkin jälkeen.
Mutta Välimeren alue on haukannut ison palan sielustani ja usein kaipaan sinne kesken arkisen aherruksen. Siksi olen iloinen, että olen reissuiltani silloin tällöin poiminut mukaan kiven tai kaksi. Niitä kun hivelee sormien päillä tai sulkee kämmenen sisään tuntien meren hioman loputtoman sileyden ja aistien kivien aikoinaan varastoiman auringon lämmön, voi mielessään palata lomien rentouttaviin hetkiin. Kivet toimivat stressinpoistajina paremmin kuin mikään kaupasta ostettu hömpötys.
Pikkuruinen lasipullo, täytettynä Mallorcan pikkiriikkisillä kivillä on muisto vuoden takaa. Silloin vietimme syyslomaa Santa Ponsassa suvun naisten voimin ja Sollerin markkinoilta äitini osti minulle kiviä :D Paljon painoa matkalaukkuun?? No ei, pullo on piskuinen, n. 5 cm korkea, joten kivetkään eivät paukkuneet yli painorajojen.
Pieni siili muutti meille muinoin Gotlannista. Kävimme siellä risteilyllä yli 20 vuotta sitten. Silloinkin matkalla oli suvun naisia. Mutta kaikki Mallorcan reissulla olleet naiset eivät olleet vielä syntyneetkään, kun Visbyn katuja tallattiin.
Tuulimylly on - yllätys!! - Hollannista, jossa reissasin esikoisen kanssa pari vuotta sitten keväällä tulppaanien kukkiessa. Tuulimyllyn edessä on pikkuinen purkki Kreetalta yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Harmaa savikippo on ikivanha joululahja serkulta ja kahvimylly on oikeasti terotin, jonka olen perinyt edesmenneeltä mummoltani. Leppäkerttu kivellä - tällä kohtaa muistissani on reikä. Ei mitään mielikuvaa!
Puukukkia olen ostanut yksi kerrallaan kirppareilta, kun on halvalla sattunut löytymään. Tällaisia pikkuaarteita siis suljin taas keittiön ikkunan väliin. Siellä ne sulassa sovussa viettävät kesät talvet eivätkä liikoja pölyty. Sieltä niitä on hyvä katsella keittiössä puuhaillessa ja ajatus voi lentää kauas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti