Joskus mukavien suunnitelmien toteutumista voi joutua odottamaan kauan, tosi kauan. Yksi hyvä esimerkki on yli vuoden suunniteltu siskon vierailu täällä kotikaupungissani. Koska siskotapaaminen ei viime vuonna toteutunut, kutsuin siskon meille nyt keväällä ja katsoin kalenterista valmiiksi kaikki meille sopivat viikonloput. Niitä oli vain neljä! Näistä neljästä siskolle sopi kaksi. Lopulta valitsimme ensimmäisen mahdollisen ja se oli viime viikonloppu.
Sisko kiitti kutsusta, mutta päätyi kuitenkin yöpymään hotellissa miehensä kanssa. Aluksi vähän harmitti, mutta kun vuosisadan influenssa kaatoi Kotosen tädin petiin kovan kuumeen kouriin viikkoa ennen siskon saapumista, olikin oikein hyvä juttu, ettei tarvinnut varautua yökyläilyyn. Ei olisi tästä tädistä ollut valmistautumaan yövieraaseen. Hieman jo hirvitti, jos koko kauan suunniteltu tapaaminen kaatuisi minun sairastamiseeni.
Onneksi kuume hellitti keskiviikkona, mutta sairauslomani jatkui perjantaihin. Ennätin hyvin kerätä sairauden viemät voimat kutakuinkin takaisin, joten olin lauantaina innokkaasti valmiina viettämään viikonloppua siskon kanssa.
Tapasimme linja-autoasemalla ja suunnistimme saman tien Kympintorille tutkailemaan kirpputorin tarjontaa. Sisko teki löytöjä, minä en. Kirppistelyn jälkeen alkoi olla jo vähän nälkä ja suunnistimme Caperoon pitsalle.
Paljon tarkempi reissuraportti on siskon blogissa, täällä (klik).
Vatsat kylläisinä vaelsimme kohti Olavinlinnaa keväisessä säässä. Pikku kakkosen leikkipuistossa tapasimme herra lumiukon.
Eikä aikaakaan, kun Olavinlinna jo näkyi!
Olimme menossa linnan Talvi-Matti tapahtumaan kirjanmerkkityöpajaan kokeilemaan, kuinka nahkaa pakotetaan. Viidellä eurolla sai itselleen kirjanmerkiksi sopivan nahkapalasen ja hyvät ohjeet.
Innoissani nakuttelin kuvioita nahan pintaan. Ehkä olisi voinut vähän tarkemmin suunnitella niin lopputulos olisi ollut tyylikkäämpi.
Askartelun jälkeen oli kahviaika. Kahvila Saima oli sopivasti hollilla. Oma kakkupalaseni oli keväisen raikas, siskon kakku oli suklaisempi.
Kahvilan ikkunasta näkyi Linnankadulle.
Kakkuherkuttelun jälkeen päädyimme patikoimaan pitkin katuja. Piti ihailla Savonlinnan vanhoja taloja ja uudempia graffiteja.
Lopulta päivä päättyi Alkuun eli Alku-kahvilaan. Päädyimme herkuttelemaan croissanteilla ja minun toipilasvatsani halusi kahvin sijaan kunnon kupposellisen teetä.
Seuraavan päivän, sunnuntain, aloitimme tuomiokirkon jumalanpalveluksella. Kapusimme parvelle nähdäksemme hyvin yli kirkkosalin.
Messun jälkeen seurakunta tarjosi pystykahvit. Kaunis ele, mutta kahvi oli kummallisen mautonta. Oli se kuitenkin lämmintä ja keksi maistui!
Kirkonmeininkien jälkeen pyhäpäivän ohjelmassa meillä oli Riihisaaren maakuntamuseoon tutustuminen. Itse olin ehtinyt käydä museossa tänä vuonna jo kerran aikaisemmin, siitä kerroin täällä (klik). Tällä välin Rymy-Eetu oli saanut väistyä Valo valosta -näyttelyn tieltä ja Sapkon juhlanäyttely oli valmistunut. Nukkekoti Suruttoman joulu oli korjattu pois ja samaan tilaan on tulossa Barbie 60 v. -näyttely, mutta tila oli tällä hetkellä enimmäkseen tyhjä. Vain etupuolen vitriineissä oli näyttelyesineitä teemalla Ripaus lasten Japania.
Savonlinnalaisen Tuula Ahosen Valo valosta -näyttelyn ikonit ja koristemunat olivat hämmentävän hienoja.
Oho, kukas se sieltä kurkistaa?
Jääkiekko ei oikein ole minun juttuni, joten Sapko-näyttelyn kävelin läpi hämmentyneenä. En ihan innostunut...
Saimaan sylissä -perusnäyttely kestää kyllä useammankin tutustumiskerran. Paikallisena ihmisenä mm. vaihtuvien valokuvien diaesitys oli kiehtova.
Näyttelyssä pääsi kurkistamaan myös norpan pesään.
Kuvakavalkadini päättyy tähän museon ikkunasta ulospäin otettuun kuvaan Olavinlinnasta. Siskon kanssa jatkoimme vielä lähtökahveille Sokoksen Kulma-kahvilaan. Siellä herkuttelin maailman makoisimmalla laskiasipullalla ja kahvilla, Kuvaa ei ole, mutta kyllä laskiaispullan osaa jo mielessään kuvitella...
Kiitos kivasta viikonlopusta, Rita-sisko! Tule toistekin!
