keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kulturelli-Elli (7) konsertissa ja kevään mörrimöykyt

Nyt eletään sitä aikaa vuodesta kyllä, että aina on väärä määrä vaatetta yllä. Yöpakkasten jälkeen aamureippailulla töihin olo ja elo tuntuu vallan vilpoisalta, mutta päivällä takaisin päin tullessa tekisi mieli viskata palttoo sormikoukussa selän puolelle roikkumaan.

Viime päivänä meitä on hellinyt niin hieno kevätsää, että ihmeesti on kevätaurinko herätellyt suomalaiset mörrimöykyt ulos kotikoloistaan turuille ja toreille nauttimaan heräävästä keväästä. Tädillä on ollut keväistä pilkettä kameran tähtäimessä (kännykameran), sillä ihan puoliväkisin on muistikortille taltioitunut pari keväistä otosta, joissa esiintyy pari omituista otusta...

Ensin tässä kotikadulla oli vesi maalannut katuun lätäkköpojan, joka selkä takakenossa ihailee auringon kiloa.



Samalla työmatkakävelyllä pankin kulmalla, lähtevän postin postilaatikon vierellä kökötti apeana aurinkoa kohti vikisevä, pikkuhiljaa sulava lumikoira.


Yhtenä aamuna, kun ei ollut lähtevää postia laatikkoon kiikutettavana, oikaisin töihin Piispanmäen kautta ja mäkeä alas laskeutuessa hämmästelin pitkiä koipiani.



Pikkuruisesta tytön tylleröstä saakka minulle on muistettu puoliksi huumorin varjolla kertoa, että kyllä on tytöllä paksut jalat. Niistä melkein kompleksin itselleni rakentelin, mutta nyt en enää ihan jokaisena päivänä jaksa asiaa murehtia. Onhan noilla ratapölkyillä sentään tähän asti päästy ja päästänee vastakin. Vaan jos olisi kuvan kaltaiset säihkysääret, voisi housukaupoilla tulle eteen tenkkapoo.

No, oli jalat sitten pitkät tai pätkät, työkenkiä tarvitaan aina töissä. Jalkineet ovat kuluvaa käyttötavaraa ja siksi silloin tällöin uusittava. Edelliset pistokkaani ostin vuosia sitten Prisman alehyllystä ja olin hyvän tovin ylen tyytyväinen ostokseeni. Kengät olivat mukavat jalassa, hiljaiset käyskennellä, hyvännäköisetkin ja talvella lämpimät, kesällä viileät. Voiko tällaisia jalkineita oikeasti edes olla?

Olen yrittänyt venyttää näiden jo melkein rakkaiksi käyneiden kenkien elinikää jo kohtuuttoman kauan. Väri on muuttunut, sisäpohja likaantunut, saumat ratkeilevat ja pohjakin murenee.



Viime viikolla olin sedän mukana kenkäkaupassa ostamassa puoliskolle kesäkenkiä. Jotenkin siinä meni käymään niin, että tulimme kaupasta ulos toki niiden kesäkenkien kanssa, mutta myös minun sormikoukussani roikkui muovipussi. Uudet työkengät!


Kahden päivän koekäytön jälkeen totean: johan tuli hankittua paahtimet! Ja ääntä piisaa... kannat läpsyvät kantapäihän kuin varvassandaaleissa konsanaan. Mutta koska en todellakaan aio sijoittaa heti uusiin työtohveleihin, näiden kanssa sitä nyt sitten on elettävä. Niin kauan kunnes sukkamehun tyrmäävä lemahdus äityy liian kamalaksi. Ja siihen ei noilla lämpimillä kauan mene!

Mitenkään kevään mörrimöykkyihin, kenkiin tai työjalkineiden hienhajuun liittymättä kerron tässä samalla, että Kotosen kulturelli tätykkä taas pistäytyi sivistymässä. Tosin kuopuksella oli osansa tässä hauskuudessa, hän kun oli yksi esiintyjistä.

Töiden jälkeen viirailin kaupungilla ja odottelin tapahtuman alkamista. Ensin ihmettelin Kympintorin kirppistarjontaa ja jotain ostinkin. Olkoon ostokseni toistaiseksi suuri pieni salaisuus. Kirpputorin jälkeen kolusin läpi tavallisia kauppoja, mutta en ostanut kuin oranssit kettusukkahousut kuopukselle esiintymistä varten eikä niitä lopulta edes olisi tarvinnut... Pelkäsin vatsani ryhtyvän äänekkäästi protestoimaan liian pitkää ruokailuväliä kesken konsertin, joten ohijuostessa kävin nappaamassa Subista murkinaa. Ja kahvia.



Sitten olikin jo aika siirtyä musiikkiopiston Melartin-saliin varaamaan hyvää istumapaikkaa.


Konsertin kohderyhmän keski-ikä ei ollut korkea. Olihan meitä keski-ikäisiä tätejä paikalla jokunen, mutta tämän konsertin suurin kuulijakunta olivat alle kouluikäiset lapset ja heidän nuoret vanhempansa. Eipä olleet vanhoja laulajat ja soittajatkaan, mutta ilo oli katsoa sitä esiintymisen riemua. Kuulimme 30 eri esitystä ja taiteilijoita oli suunnilleen saman verran tai vähän enemmän. Silti konsertti kesti vain tunnin, sillä yksittäiset esitykset olivat nopeasti ohi.

Vaikka tilaisuus eteni ripeästi eikä kestänyt loputtomiin, kyllä huomasi, että paikalla oltiin vasta opettelemassa konserttietikettiä. Mekkala salissa nousi noin puolivälissä sellaiseksi, että juontajan piti puuttua asiaan ja ohjeistaa, että jos joku pienemmistä väsyy, salin ulkopuolelle voi mennä rauhoittumaan. Harmillisesti tämän hälinän alle jäi mm. yksi konsertin loppupuolen helmistä eli pienen pianovirtuoosi-Olgan soittama herkkä, kaunis ja taidokas Bortkiewitzin Perhonen.

Osa yleisöstä älysikin poistua vähän tämän jälkeen ja saimme rauhassa nautiskella mm. nuoren miehen, Konstan, harmonikalla taituroimasta H. Mancinin Baby Elephant Walk -kappaleesta ja konsertti loppui vallan mainioon Mikki-Hiiri merihädässä esitykseen.

Enkä ole yhtään puolueellinen, kun sanon, että ehdottomasti yksi konsertin hienoimmista lauluista oli oman kuopuksen kuulaasti ja kauniisti tulkitsema Ketunpojan kirje kuulle. Pianon takana säestäjänä istui pieni Sanni ja laulamassa mukana olivat nuoret laulajat Olga ja Jere. Ihania olivat kaikki!


maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäinen Kotosella


Kotosella on vietetty leppoisaa pääsiäistä, käännetty kellot kesäaikaan ja nukuttu pitkiä pätkiä yöunia. Tai ehkä todellisempi ilmaus on pitkiä pätkäunia. Vanhuusko lie vaivaa, mutta tädin yöt ovat muuttuneet kovin levottomiksi ja entinen järkähtämättömästi paikallaannukkuja on muuttunut pyöriväksi poranteräksi, jolla on koko ajan yöpaita korkkiruuvina vartalon ympärillä.

Valo lisääntyy ja päivä pitenee, mutta täti senkun väsyy. Kolme lomapäivää, vapaapäivä ja neljän päivän pääsiäisputki eivät vielä ole saaneet akkuja ladattua täyteen. Siksi ei näitä blogipäivityksiäkään ole putkahdellut sellaiseen tahtiin kuin olisi ollut asiaa.

Loma meni reissutessa ja vaikka matka olikin mahdottoman mukava, onhan se reissuaminen aina vähän resuamista.

Kiirastorstaina käytiin kaupassa ostamassa ruokaa pyhiksi ja samalla pistäydittiin kirpparilla. Löysin keittiöpyyhkeen, leipäkorin liinan, emalimukin tuleviin askarteluihin sekä uuden vanhan dvd:n.



Sinänsä kaupassa olisi voinut käydä ihan minä päivänä vaan, sillä sen verran on maailman kirjat sekaisin, että kaikki kaupat olivat auki jokaisena pääsiäisen päivänä. Tunnen itseni ihan ikälopuksi kalkkikseksi, sillä olen sen verran kauppojen aukioloaikojen vapauttamista vastaan, että olisin suonut kaupanalan työntekijöille vapaata niin pääsiäisen- kuin joulunpyhinä, kuin myös juhannuksenakin. Vappu, loppiainen, helatorstai... ne voisivat olla kauppapäiviä, jos nyt sekään olisi välttämätöntä.

Pitkäperjantain vietin aika lailla mielikuvitusmaailmassa. Jojo Moyesin iki-ihanan Kerro minulle jotain hyvää -kirjan jatko-osan sain sopivasti kirjastosta lainaan juuri loman alkaessa. Jos olisit tässä oli ehkä hieman hitaasti käynnistyvä, mutta ihan yhtä sympaattinen ja lempeän suloinen lukuelämys kuin edeltäjänsä. Jos edellisen kirjan loppu olikin äärettömän surullinen, ei tässäkään voi onnellisella lopulla kehua. Tosin loppu jäi hieman arvoistuksellisesti avoimeksi, joten kirjailija jätti lukijalle mahdollisuuden mielessään kehitellä loppuratkaisusta onnellisen tai sitten ei.


Kirjanmerkkinä kurkisteli Taito Shopin outletista löytämäni supersuloinen Bukowskin villakoira.



Välillä piti pitää lukemisessa taukoa ja silloin valmistuivat reissukäsityönä aloitetut pääsiäisen väreihin natsaavat villasukat Step-langasta.







Välillä hypistelin pääsiäispostia. Kiitos lähettäjille, jotka jaksavat muistaa! Olipa postilaatikkoomme ilmestynyt omatekoisen kortin kaverina jopa perinteinen herkku eli Mignon-munakin!




Lankalauantaina autoilimme kuopus kuskina Saarelle kummitytön ja sisarensa syntymäpäiville. Matkalla virkkasin teemaan sopivasti kuopuksen kaulaliinaa. Siitä ei vielä ole kuvaa, nappaan todisteeksi foton, kunhan työ valmistuu.

Synttärireissulta kotiuduttuamme kuopus kavereineen kokkasi meille einettä ja minä askartelin leivonnan parissa. Olihan meille tulossa illalla vielä pikaisesti käymään vieraita. Tein maidottoman ja gluteenittoman suklaakakun Kinuskikissan ohjeella. Oli muuten TOSI suklainen kakku!



Ettei tarjoilut olisi turhan aneemiset, piti vielä pyöräyttää muffinit lisukkeeksi. Laitoin niihin 100 grammaa valkosuklaamurua ja toiset 100 grammaa tummaa suklaata muruina. Eli oli meillä suklaiset eväät!


Lauantain ja sunnuntain välillä siirryttiin talviajasta kesäaikaan kelloja rumppaamalla. Aamulla jo katosi päivästä yksi tunti vain viisareita siirtämällä ja kuopuksen kanssa ihmeteltiin, mihin se päivä oikein hävisi... Kai se meni näitä pääsiäiskoristeita ihmetellessä...














Ihan koko päivä ei sentään mennyt ihmetellessä. Keitin ison kasan kananmunia, joista osa meni murekkeen täytteeksi ja osan värjäsimme vesiväreillä kuopuksen kanssa.









Vauhtia ja rytmiä värjäykseen antoi Pieni pääsiäislevy.


Sunnuntaina kuvasin vihdoin myös Amatsonin liljan kukat. Onneksi kasvi ei suivaantunut mullanvaihdosta siinä vaiheessa, kun kukkaputket jo puskivat näkyviin.





Eilen tallustelimme upeassa kevätsäässä kuopuksen ja kuopuksen kaverin kanssa serkun luo iltapäiväkahville. Samalla kuopus pääsi sovittamaan juhlamekkonsa koekappaletta. Sieltä palatessamme kieppasimme pankkiautomaatin kautta. Piti nostaa käteistä, sillä olin taas tehnyt ostoksia Facebookin kirpparilla. Ostin Laulumaan hyllyn omaan kotiin ja lasisen tv-tason kuopuksen tulevaa tarvetta varten. Hinta oli hyvinkin kohtuullinen, joten piti tarttua toimeen, vaikka vähän aikaistahan tämä nyt toistaiseksi oli.

Tänään kevätsää oli jälleen mitä mainioin. Kävin päiväkävelemässä pitkin pölyisiä katuja. Lämmin oli niin, että ihan ihmetytti. Kuitenkin lunta on vielä kunnon kinokset eikä krookuksista näy jälkeäkään. Kaksi vuotta sitten olin päivittänyt Facebookiin krookuskuvat jo "eilen".

Lauantaina meillä syötiin täytettyjä broilerifileitä ja couscousia. Tänään tähteeksi jääneestä couscousista tehtiin lisukesalaatti kevään ensimmäisille grillimakkaroille. Grillikausi on siis avattu!




Siinäpä se. Kotosen pääsiäinen pikapaketissa. Siinä mielessä syyllisyys kalvaa, että jäi ajelematta isän ja äidin luona. Mutta kyllä teki hyvää kupeksia vain kotosalla!